Raippaluoto, meri ja haave number two

Kun minä pääsen meren rantaan, mun suurta iloa on kävellä pitkin rantoja ja etsiä aarteita 🙂

Vanhat tyrnit olivat nupullaan ja tyrniä kasvoi siellä valtoimenaan.

Lauantai-iltana auringon laskun aikaan minäkin lähdin Metsästäjän mukaan kalaan.

Ainoat saaliit tällä kertaa olivat tällaisia 😀

Kalojen sijaan Metsästäjä näki taas sen!

Merenneidon!

Minä en mitään merenneitoja nähnyt mutta tähän törmäsin, huh! Huomasin kuitenkin että linnut olivat ehtineet tehdä munarosvosta muussia.

Hmmm, hieno nahka, olisikohan sille käyttöä?

Älä katso seuraavaa jos olet herkkänahkainen!

Toin ”saaliini” Metsästäjälle nyljettäväksi 🙂

Putsasin sen ja nyt se pitäisi parkita tai jotain. Ajattelin tehdä siitä kaulakorun! 😀

No mutta tuo käärmeen löytyminen vähän askarrutti sitä mun toisen haaveen toteuttamista…

Päätin sitten kuitenkin toteuttaa sen eli haluan nukkua meren äärellä taivasalla! Sitä en ole koskaan tehnyt. Järven rannalla on kyllä tullut nukuttua taivasalla mutta ei se ole ollenkaan sama juttu. Meren äärellä olen nukkunut milloin vanhassa venevajassa, teltassa, mökissä, laivassa tai hotellissa mutta en koskaan taivas kattona. Mutta nyt oli sen aika ja siksi olin ottanut talvimakuupussini mukaan kun ajattelin että merituuli puhaltaa kylmästi jota ei kuitenkaan tapahtunut. Yö oli lämmin ❤

Tässä hotellini, Hyvää yötä!

Yöllä heräsin kerran (kun mun tenniskyynärpäätäni särki). Taivaalla tuikki monen monta tähteä ja ihan läheltäni loikki pupu pitkäkorva. Hämärässä se näytti niin hauskalta kun se oli vaihtamassa talviturkkiaan ja sillä oli enää käpälät ja korvat valkeat 🙂

Aamulla heräsin jo ennen auringonnousua joutsenten ja lokkien kaakatukseen.

Aurinko nousee rantalepikon takaa.

Oli aivan ihana seurata kun yltäni lensi jos jotakin siivekästä. Aamulla oli vilskettä ja vilinää lintuyhdyskunnissa. Huomioni kiinnittyi myös pihamme lokkiin joka tuntui ähräävän jonkin paivavan kanssa rannassa.

Se oli löytänyt mun käärmeeni sisuskalut ja raahasi sitä pitkin rantaa.

Sitten se luovutti ja kutsui morsiamensa (joka odotti aamiaista pesäkivellä) syömään rannalle.

❤

 

 

 

 

Virtain Perinnekylä

No niin, jatkoimme cruisailua Virtain Perinnekylään niin kuin oli tarkoituskin mutta se ei vielä ollutkaan avoinna joten kiertelimme vain pihamaalla. Olemme käyneet siellä joskus aikaisemminkin ja se on kesäaikaan mukava retkikohde (kun kahvilakin on auki!). Viimeksi siellä käydessämme oli tervanpolttoa menossa ja ostin pikku putelin Hiton hautatervaa mutta en ole vieläkään keksinyt mitä teen sillä 🙂

http://www.marttinen.fi/fi/perinnekyla/rakennukset

Virtain Perinnekylä sijaitsee Järvi-Suomen tien (tie 23) varrella noin 4 km Virtain keskustasta Porin suuntaan.

Kesäaikaan Perinnekylässä on useita tapahtumia ja näyttelyitä. Alueella on kahvila-ravintola, kioski, käsityö-, lahjatavara- ja taidemyymälöitä, kotieläinpiha, leikkipaikka, ratsastustalli ja Herraskosken kanava.

Samalla Marttisen saarella Perinnekylän välittömässä läheisyydessä on myös Nuorisokeskus Marttinen majoitus-, ravintola-, kahvila- ja ohjelmapalveluineen sekä uimaranta, vierasvenelaituri, luontopolku, I maailmansodan aikainen kenttälinnoitusalue ja Herraskoski kalastusalueineen.

Ainostaan ruokaravintola oli avoinna mutta emme jääneet syömään.

Virtain 4H-yhdistyksen 4H-tilan ja Perinnekylän ratsutallin pihassa on kissoja, kaneja, kanoja, kukko, Iita-kuttu, poneja ja hevosia.

Minä tyydyin ratsastamaan sikapossulla.

Maitolaiturinostalgiaakin piti kuvata.

 

Alueella on monia hyviä paikkoja piknikille ja omien eväitten syöntiin, esim. Herraskosken kanavan varsi.

Ensin ihmettelin mikä tämä laite on mutta puimakonehan se onkin ja sellaisen muistan lapsuuden naapuritilallakin olleen. Tuolta edestä syöksyi kauraa niin että pöllysi, kai?

En keksinyt mikä härveli tämä on.

Perinnetilan alue on aika laaja eikä Metsästäjän ajokengät olleet parhaat mahdolliset kävelykengät joten hän näkyi ottavan lunkimmin milloin missäkin.

Vellikellot eivät soineet meille joten lähdimme lakisääteiselle kahvitauolle.

Emme kuitenkaan Muumilaaksoon vaikka siellä varmaan saisi maailman parhaat sumpit jos Muumimamma ne keittäisi ❤

Kitusen Kievari oli siinä kotimatkan varrella joten sinne sitten. Siellä tapaa usein motoristeja ja nytkin tapasimme siellä sitä samaista cruisingporukkaa.

Tässä kuitenkin hengailen Martti Kitusen kainalossa mutta ei kerrota Metsästäjälle 😉

http://www.kitusenkievari.fi/component/content/article/2-yritys/13-martti-kitusen-tarina

Höh, näin muuten pari päivää aikaisemmin unessani kaksi karhua! Sattumaako?

Kotiuduttuamme laitoin saunan lämpiämään, kuinkas muuten. Sen lämpiessä kävin pellolla bongailemassa joutsenia, niitä oli siellä n. 30. Hyvää kuvaa en saanut kun en viitsinyt häiritä niitä joten ihailin vain kauempaa ❤

Eräs kaveri oli käynyt kalassa ja toi meille kaksi haukea joten ruoaksi oli paistettua haukea villiyrttien, perunoiden, salaatin ja mahlan kera.

Tämän helpon mahlanvalutusvinkin sain täältä:     http://tallerannalle.blogspot.fi/2016/04/luomua.html

En ennen tiennytkään että mahlaa voi valuttaa näinkin joten kiitos Riitta vinkistä!

Toivotan kaikille Äideille Hyvää äitienpäivää ja kaikille Teille aurinkoista viikonloppua!

Minä lähden viettämään viikonloppua merelle ❤ Vaasan Raippaluotoon! Ihana meri, olen onnellinen! ja aionpa toteuttaa siellä pari pientä haavettani ❤ ❤ (tai no, pienikin voi olla suurta!) Kerron sitten ensi viikolla kuinka mun haaveitteni kanssa kävi 🙂 Miten sinä aiot viettää viikonloppua ja äitienpäivää?

❤

 

 

 

 

Vielä vähän lunta ja jäätä

😀 Yrittäkää vielä kestää tämä yksi varsin talviselta näyttävä postaus. Lupaan että se on tämän kevään viimeinen jossa lumi ja jää ovat pääosassa. Olkoon tämä nyt JÄÄhyväispostaus viime talvelle ❤

Nyt ei enää jäälle ole mitään asiaa, paitsi ehkä joillakin mutta ei minulla.

Tässä vaiheessa kuitenkin vielä uskaltautui jäälle. Kävin hiihtelemässä talven viimeiset hiihdot jäällä kun ohut lumikerros oli kantavaa. Kyllä luisti suksi niin ettei paljoa tarvinnut vauhtiakaan ottaa.

???

Talvinen luistinratakin oli miltei täydellinen mutta en enää näihin aikoihin ole uskaltanut mennä sitä pitkin saareen.

Tämä olisi ollut houkuttelevaa mutta yksin se olisi ollut suhteellisen hankalaa joten jätin väliin.

Näettehän tekin parven paluumuuttavia lokkeja, ettekö näekin?

Tässä lienee nalle tassutellut.

Olen käynyt myös potkukelkkailemassa Päijänteen jäällä. Huisin mukavaa 🙂

Joutsenpariskunta lepäili jäällä enkä halunut mennä lähemmäksi häiritsemään.

Ne valpastuivat heti kun kuulivat kavereiden äänen. Näettehän tekin joutsenten saapuuvan, näettehän?

Pian on kesä 🙂

Ja pääsee rantakiville hyppimään 😀

Olemme olleet Metsästäjän kanssa myös pari kerta pilkillä lopputalvesta/alkukeväästä.

Vanhat huopikkaat ovat lämpimät pilkkikengät 🙂

Metsästäjän ainoa saalis.

Minä en saanut mitään mutta onneksi oli eväät mukana 🙂 Kahvia ja nokkoslettuja omatekemän musta/punaherukkahillon kera.

Ja onneksi on venevajoja joita tutkia 🙂

Toisella reissulla otin potkukelkan mukaan kun lumet oli sulanut jo vaikka kuinka mutta kuinkas sitten kävikään? Tällä järvellä oli vielä lunta aika paljon.

Kaksi joutsenta oli käppäillyt sulalta sulalle.

Jää oli vielä kairan verran paksua.

Tällä reissulla ei tullut sintin sinttiä mutta onneksi oli taas evästä omasta takaa 😉

Tein nuotiolle tuulensuojan kun alkoi niin puhallella.

Soijat kehiin.

Kahvit ja kuumat mehut olin laittanut termariin ja sen kanssa tällä kertaa nokkospannaria sen samaisen hillon kera.

Kevään tuulet siellä puhaltaa 🙂

Kiitos talven haltijalle ❤

Tästä voit halutessasi lukea eräästä pilkkireissusta viime vuodelta.

http://60luvunnahkahousut.com/2015/03/16/pilikilla/

❤

Talvikuvia

En ole vähään aikaan blogissa viettänyt aikaa joten laitan Teille hätinmiten tässä joitakin talvikuvia. Kevät on jo ”virallisesti” alkanut mutta minusta tuntuu että pääsin vasta talven makuun ja pian se on ohi niinkuin joka kevät. Se hetki tulee aina yllättäin kuten eilen näkemämme kevään ensimmäiset joutsenet ❤ ❤ Kevät on ihanaakin ihanampi vuodenaika mutta niin on minusta talvikin joten vielä vähän talvea, olkaa hyvät 🙂

 

❤

 

Joutsenpellon elämää

Piesalan lintutornin vieressä on pellot joissa on tänä keväänä oleskellut paljon joutsenia. Nytkin niitä oli siellä monta kymmentä. Jäimme seuraamaamaan erään nuorisoparven touhuja. Pientä levottomuutta ja rähinääkin oli tässä jengissä mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Sopu sijaa antaa ja rakkaus voittaa aina ❤

Hei kattokaa, mitäs tuolla tapahtuu?

Hei, mitäs sä oikein meinaat?

Jospa nyt pysyisit vaan siellä omalla reviirilläs.

Mitäs täällä nahistellaan? Mä oon tän pellon pomo!

Kuulitteks te, mä määrään täällä!

Höh, eiks ne usko?

Sä mikään pomo ole, älä sekaannu tähän, menehän jo matkoihisi siitä!

No joo joo, ei sitten. Mennään mennään.

Nahistelkoot rauhassa, on mulla parempaakin tekemistä.

No eiks me voitas olla tonkin kaveri?

No tottakai! Ollaan vaikka Tupu, Hupu ja Lupu.

Joo, paljon lystimpi olla 🙂  Halitaan!

Toisaalla …

Mä niin tykkään susta ❤

Mitäs tästä sanot baby?

No oothan sä aika komee…

Jippii…!

No äläs ny siinä, mua alkaa ihan nolottaan…

Come on baby, eiköhän lähetä rakentaan yhteinen pesä ❤

Toisaalla…

Hei, mitäs tuolla joutsenpellolla…?

Hei, tuus ny sieltä, mitä sä siellä oikein näit?

No tullaan tullaan, mä näin vaan pari rakastunutta joutsenta tuolla…

❤

Kevät toi kevät toi…

Maalarin…

Ja sain inspiraation vähän maalailla ja tuunailla. Rakkaan siskoni vanhat rottinkikalusteet eivät joutaneet vielä roskiin.

Maalasin ne valkoisiksi ja nyt ne sopivat hyvin kaupunkilaiskotini parvekkeelle.

Rottinkia on vähän hankala maalata mutta tuli niistä ihan kelvolliset. Kesäparvekkeeni päävärit taitaa olla vaaleanpunainen ja valkoinen.

Kirpparilta olin löytänyt tällaiset lasit rottinkisilla pidikkeillä 50 cent/kpl.

Niistäkin tuli valkoiset. Ne voivat toimia tietenkin joko laseina tai vaikkapa kukkamaljakkoina tai kynttiläkippoina. Ihan tilanteen mukaan mutta aika monikäyttöiset kuitenkin.

Pääsiäisen aikaan myös vanha pönttöuuni maalaiskotini yläkerrassa vaihtoi väriään.

Siitä tuli vaaleanharmaa.

Kevät toi kevät toi…

Lintubongarin

Kävimme Metsästäjän kanssa bongailemassa lintuja Petäjäveden Piesalankylän lintutornilla. Se sijaitsee laajojen peltoaukeiden keskellä jotka houkuttelevat paljon muuttolintuja levähtämään.

Tällä kertaa näimme joitakin töyhtöhyyppiä, heinäsorsia ja joutsenia joita oli n.40 kappaletta! ❤ pellolla syömässä. Kunnon kamera jäi kotiin joten (hyviä) kuvia ei juurikaan ole.

 

Aikaisemmin aamulla bongarit olivat kirjanneet ylös monia kymmeniä näkemiään lajeja.

Maalaiskodin pihassa Heikki on jo muutaman kerran käynyt riiuureissulla etsiskelemässä Kaijaa.

Heikki viime kesänä.

Tällä don juanilla menee vähän paremmin…

Kevät toi kevät toi…

Puutarhurin

Yrttejä yms. on laitettu jo itämään purkkeihin sisällä ja Metsästäjä tekee vielä pari yrttilaatikkoa että saadaan ulos paljon yrttejä kasvamaan. Pääsisipä sitä jo tonkimaan pihamaalle! Tomaatin ja kurkun taimet ovat jo hyvässä mallissa ja Metsästäjä odottaa jo että pääsisi istuttamaan ne kasvihuoneeseen. Kasvihuone on hänen valtakuntaansa 🙂

Yrtti -ja kukkapenkit ovat minun ”reviiriä” ja ostin jo yrttisaksetkin.

Ja asiaankuuluvia servettejäkin, tietenkin!

Agneta Ulleniuksen kirjat Keittiöpuutarhurin käsikirja ja Yrttimaa ovat olleet ahkerassa käytössä. Sami Tallbergin Villiyrtti keittokirjassa on Nam! ihania reseptejä villiyrteistä. Kirjassa esitellään yli 70 villikasvia resepteineen. Näitä villikasveja kasvaa niin meren/järven rannoilla, kuusimetsissä, niityillä kuin pihapiirissäkin. Minä tein viime kesänä pienen villiyrttikasvimaankin ja ensi kesänä sen valikoima laajenee.

Kevät toi kevät toi…

Hiihtäjän

Kaivoin rullasukset talviteloilta ja painelin baanalle let`s go-meiningillä. Kylläpä olikin rankkaa taas yhtäkkiä, kädet meni ihan maitohapoille ja tutisivat koko illan. Loivat ylämäet on mukavia mutta kun pitää palata takaisin niin ylämäki onkin muuttunut alamäeksi. Sepä ei olekkaan enää niin mukavaa kun suksissa ei ole jarruja.

Varokaa, alta pois! Täältä tullaan! Eeestä pooooois… Auts, ääk, auts, voi #######!

❤