Lumpeita ja lettuja

Sienireissulla kävimme myös suolammella ja tähän aikaan vuodesta se on kauniistakin kauniinpi. Se on täyttynyt lumpeenkukista. Siellä kasvaa niin isolummetta kuin pikkulummettakin.

Ja kaikkialla lenteli sudenkorentoja. Ne olivat vaan niin nopeita liikkeissään etten ehtinyt saada niitä kuviin. Lampi on kuin kuin sadusta vaikka mun kuvat eivät nyt niin satumaisia olekaan.

Sudenkorentoja on pysähtynyt kuviini viime kesän postauksessa josta olen saanut myös hupuloitua joitakin kuvia näkymättömiin:

https://60luvunnahkahousut.com/2015/07/23/kukkiva-suolampi/

Voi miten ihanaa oli upottaa jalat sammaleen sisään kun kaikkialle levisi rahkasammaleen tuoksu joka on niin lumoava että tekisi mieli kömpiä kokonaan sammaleen sisään ❤

Joku muukin on kuljeskellut sammaleella.

Taas se mun karhuni? Metsästäjä torppasi mun epäilykset karhusta ja väitti niitä hirven jäljiksi!!! Ja hah, minäkö en muka erota karhua hirvestä 🙂 Mulla on oikeesti välillä sellainen vahva tunne että siellä jossain suolla lymyää karhu. Eikä se olisi mikään ihmekään, nimittäin kaksi ! karhua oli juuri nähty siellä missä kävin ”hevoshoidossa”. Ne oli olleet pellolla syömässä kauraa.

Mikä ihanuus olikaan käydä pitkästä aikaa uimassa ❤ Noiden kahden puun välissä on mun uimarantani.

Suolta lähdimme sitten taas kodalle päiväkahville. Joko kyllästytte katsomaan mun ”kahvilakuvia” ja tulta? 😉

Tervaspuilla tulikin kunnon roihut. Kyllä se kahvipannukin siellä jossain on.

Kattaus, yllätys yllätys: lettuja ja hilloa. Päälle vielä vastapoimitut mustikat niin a`vot oli hyvää. Pullossa itsetehtyä tuoremehua punaherukoista (ja huomaa retkiservetit)  😉

Lammelta poimin muutaman lumpeenkukan myös jalkakylpyyn. Tässä kera merilevän. Lumpeita on käytetty lääkintään ja jopa ravinnoksi huonoina aikoina. Kansanlääkinnässä lumpeenkukkia on tuoreena tai kuivattuna kiehautettu pussissa ja sitten laitettu särkevän lihaksen päälle tuomaan helpotusta. Punakukkainen lumme on rauhoitettu ❤

❤

Nuokkuvia tupasvilloja ja sulkia rahkasammaleen tuoksussa

Satoi koko lauantaipäivän. Välillä kaatamalla ja välillä tihuttaen. Silloin olikin hyvä aika lähteä suolammelle uimaan ja päiväkahville kodalle. Rakastan suon tuoksua ja varsinkin sateella rahkasammal oikein huumaa tuoksullaan.

Lakkojakin ilmestyy suolle jonkin verran. Viime vuonna ne hävisivät kummasti ja ajattelin että karhu oli käynyt syömässä ne kun siellä näkyi suuria jälkiäkin mutta tiedä sitten kenen suihin lakat päätyivät 🙂

Tupasvillat kukkivat parhaillaan mutta sade sai kauniit tupsut nuokkumaan.

Mielelläni ajattelen myös että suon keijukaiset ovat pukeneet tutun päällensä ja tanssivat balettia.

Aikani kierreltyäni suolammen rantoja seuraten keijujen tanssia, huomasin siellä täällä muutaman metson sulan.

Niitä löytyi koko ajan lisää.

Metsästäjä epäili että joku peto on pistänyt metsoparan parempiin suihin ja tuuli lennätellyt sulkia sinne tänne. Mutta minä taas epäilin että suolla on käyty metsokukkojen välinen taistelu suon herruudesta. Tiedä sitäkään sitten.

Erämiesten kota jossa usein käymme kahvilla sijaitsee ihan lähellä suolampea.

Sillä aikaa kun minä olin uimassa, haistelemassa rahkasammalta sekä kuvailemassa sulkia ja balleriinoja, Metsästäjä oli tehnyt tulet kodalle, keittänyt kahvin ja tehnyt minulle vielä saunavastankin 🙂

Minulle jäi kattaminen. Olin paistanut evääksi lettuja. Vielä oli puoli purkkia jäljellä viime vuonna tekemääni ruusuhilloa ja jatkoin sitä Metsästäjän tekemällä omenasoseella ja nams että oli hyvää 🙂 Huomaa uudet telttaservetit 😉

Ruusuhillosta voit halutessasi lukea täältä:

https://60luvunnahkahousut.com/2015/08/20/ruusuisen-hyvaa/

❤

 

 

 

 

Raippaluoto, meri ja muuta mukavaa

Vielä yksi jakso Raippaluodosta, jaksatko lukea? Tässä esittelen muuta mukavaa viikonlopusta.

Kauppareissulla näimme Linnakekyltin ja sinnehän sitä sitten mentiin 🙂

Siellä oli laavut ja ihana luontopolku.

Suolla tuoksui rahkasammal pyörryttävän ihanalle ❤

Luontopolun varrella oli kaunis metsälampi. Voi miten tekikään mieli sinne pulahtaa mutta enpä pulahtanut kuitenkaan.

Minä halusin palata vielä parkkipaikalta takaisin metsikköön kun jostain olin kuullut kosken kohinaa ja ”oikaisin” metsän poikki kosken ääntä kohti. Kuljin vaikka kuinka pitkälle enkä löytänyt koskea ja niinhän siinä kävi että Metsästäjä sai pian puhelun:  – ” Mä oon nyt vähän eksynyt enkä voi enempää puhua kun akku loppuu…”  Näin pari koiranulkoiluttajaa metsässä ja sain heiltä neuvoja kuinka löydän takaisin parkkipaikalle 😉

Kävimme Sommaröhallenissa joka on ihana butik ja siellä on myynnissä n. 80:n käsityöläisen tuotteita sekä paikallisia herkkuja sekä vuokrattavia polkupyöriä.

http://www.merenkurkku.fi/koe-merenkurkku/kayntikohteet/sommarohallen/

Mun ostokset tässä. Kyläkaupasta ostin tuon lasivadin ja luomuraparperimehua. Sommaröhallenista ostin ihanaa yrttishampoota ja hoitoainetta, ruusuvoidetta, tyrninektaria ja mausteita; Bergenin kalamaustetta, sitruunatilliä ja sienimaustetta ❤

Metsästäjä bongasi tietenkin paikallisen jaktförening-vajan, metsästysseuran jahtivajan.

Ja minä tietenkin kalastussataman ❤ Vanhat kalastussatamat venevajoineen ovat minusta niin viehättäviä.

Vastarannalla oli merivartio-luotsiasema ja minä kinusin päästä sinne. Metsästäjä sanoi ettei meitä sinne päästetä eikä siellä edes ole ”mitään”. Sanoin että onhan siellä niitä merenvartijoita ;D Mutta emme sitten menneet…

Kotimatka alkoi Raippaluodon sillan kupeessa sijaisevasta Berny´s Café & Restaurantista kahvikupposen ääressä.

http://www.berny.fi/koti/

Kotimatkan varrella pysähdyimme vielä Isonkyrön kirkolla joka on rakennettu 1500-luvulla. Minua kiehtoo niin vanhat kirkot tarinoineen ja tuo on todellakin vanha! Kirkosta sain vihiä ihanan Metsäntytön blogista täältä:

http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/05/vanha-kirkko-napuella.html

Olipa mukava sattuma että Metsäntyttö oli juuri ennen reissuamme kirjoittanut tuosta kirkosta, muutoin olisimme ehkä ajaneet ohi kuten niin monta kertaa aiemmin.

Miten Tohnin äijä/jättiläinen liittyy Isonkyrön kirkkoon? Sen tarinan löydät täältä:

http://www.tohni.fi/page9.php

Kirkon läheisyydessä  oli Isonkyrön kotiseutumuseo tuulimyllyineen.

http://www.isokyro.fi/?lang=fi&id=145

Raippaluodon mökki oli ihana, kiitos lainasta ❤ Sää oli mitä parhain ja sain toteuttaa ne toiveet mitkä olin alunperin ajatellutkin ja merelle pääsyhän on ainainen toiveeni täyttymys ❤

Näimme ja kuulimme valtavasti erilaisia lintuja ❤ Näimme mm. myös merimetson ja upean merikotkan mutta en ehtinyt ottaa kuvaa.

❤

Konkarin kierros

Kun olin joulun ajan flunssasta jotakuinkin selvinnyt tolpilleni, teimme Metsästäjän kanssa vuoden ensimmäisen retken heti 1.1.2016. Toipilaalle sopiva luontopolku löytyi Multian Kiiskilänmäeltä. Kiiskilänmäki on eteläisen ja keskisen Suomen korkein kohta 268,55 metriä ja sinne on Multian kyläyhdistys rakentanut hienon tervalta tuoksuvan maisematornin vuonna 2004.

Tornista näkee läheltä metsää ja kauas metsää ja vielä vähän kauemmas metsää. Perille tornille pääsee mukavasti metsäautotietä (yllätys yllätys!) ja opaste löytyy ainakin Uuraisten ja Multian väliseltä Uuraistentieltä ,tie 627.

Tornin ”piha-alueelta” löytyy kota ja laavu.

Konkarin kierros, luontopolku alkaa ihan laavun ja kodan vierestä. Kierros on kolmen kilometrin pituinen eikä nimestään huolimatta ole mikään vaativa konkareiden vaellusreitti. Kierros kulkee ihanan suoalueen läpi jonka nimi on Konkarin suo.

Puhdasta luontoa on onneksi vielä jäljellä. Puut saavat rauhassa kasvattaa partaansa.

Tai kasvaa miten känkkyräksi haluaa.

Luontopolku johtaa Lauttajärvi-nimiselle erämaajärvelle.

Luistelijat olivat myös löytäneet sinne.

Takaisin saavuttuamme laitoimme kodalla tulet.

Ja tulille kahvit ja makkarat. Siinä soija -ja lihamakkarat sulassa sovussa 🙂

Akku meinaa loppua puhelimesta aina kylmällä joten sitä piti vähän lämmittää?

Onnistun myös yhdistämään selfiessä yhtäaikaa näkymän ulkoa ja sisältä mutta en tiedä miten 😉

Lunta oli silloin vasta vähäsen mutta sen verran että näki muidenkin kulkijoiden jälkiä.

Näin lähti uusi retkeilyvuosi käyntiin 🙂 Oletko sinä käynyt jo talvisilla tulilla tai harrastanut lumiretkeilyä?

❤

 

 

Jäinen suolampi

Joku ehkä muistaa kun viime kesänä kerroin minulle rakkaasta suosta ja suolammesta jossa mielelläni käyn polskuttelemassa. Suolampi on nyt tietenkin jäässä ja se tarjosi tällä kertaa upeat puitteet luistelulle.

Meidän piti Metsästäjän kanssa ostaa retkiluistimet mutta ainoitakaan monokiinnityksellä ei löytynyt koko Jyväskylästä joten näillä vanhoilla mennään vielä. Jää oli vaikka kuinka paksua mutta se näytti niin pelottavalta kun kaikki kasvitkin näkyi jään läpi. Ja naskalit mukana, tottakai vaikka jää olisi kuinka vahvaa tahansa.

Heinät ovat jäätyneet hetkessä, kaikki eivät ehtineet riisua vihreää viittaansakaan.

Vastarannalla joku, lienee Metsästäjä 🙂

Mitenkäs mun esittelyssä sanotaankaan: Makean veden helmiä keski-ikäisen naisen helminauhassa. Tässä niitä helmiä on 🙂

Jäälinnulta tippunut sulka.

Puron uoma oli vielä sula ja puolukoitakin siellä pilkotti.

Toisena päivänä oli lammen jäällä yöllä satanut ohut lumivaippa.

Aurinko helli säteillään ja pakkasta oli -17 astetta.

Kettukin oli käynyt katselemassa kuinka luistaa.

Mun piru ettejä.

En tiiä osaako Kiira Korpi tällästa mutta minäpä osaan 🙂

”Timanttimaa”, lauloimme lapsena kun aurinko esitteli kaikki lumihangen jalokivet kaikessa loistossaan.

Jääkeijujen saniaismetsikköä.

Auringon halo tuli punaisena ympyränä kuvaan mukaan.

Suopursu ”kukkii” 🙂

Talvi on kaunis.

❤

Pelkosenniemi, Pelkosnjargâ, Lapland, osa 1

En ole juurikaan ollut tietotekniikan kanssa tekemisissä ja nytkin on vähän niin ja näin. Laitan tähän muutaman kuvan Lapin Pelkosenniemeltä soilta ja metsistä.

Sessi siellä mennä viipottaa.

Maaruska tarvitsisi muutaman pakkasyön kukoistaakseen.

Kuusi ”kukkii” syyskukkia.

 

❤

Kukkiva suolampi

Keskikesän suolla ja suolammessa oli tapahtunut paljon muutoksia edelliseen. Lammen lumpeet, ulpukat ja vesitatar olivat avanneet kukkansa.

Heinät olivat kasvaneet jo korkeiksi.

Sudenkorennot ja paarmatkin olivat ilmestyneet suolle.

Heinikossa näkyi suuri jälki, kenenkähän lie?

Hmm, olisiko Otso? Kypsyvät lakat houkuttelee…

Karpalo oli vasta kukassaan.

Ja puolukka.

Ketun kolo vai saalistakohan on kaivettu? Se karhu?

Tupasvillakin kukki vielä.

Ja tämä jokin.

Minun edellisen kerran jäljet näkyivät vielä mättäässä.

Ja joku istuu tuolla edelleen. Ei sentään ole kai istunut koko aikaa.

Hän näki taas suoneidon lammessa.

Vai varjoko se vain olikin?

Männynkukista on kehittynyt jo uusia oksia.

Vielä löytyi keväisen pieniä koivunlehtiä.

Rakastan rahkasammalen tuoksua ja sitä kun saa upottaa varpaansa sinne.

 

Suopursut kukkivat taas ensi vuonna.

Auton penkillä odotti tällä kertaa…

❤

 

 

Sateisella suolla

 

Osan sunnuntain sateista päivää vietimme Metsästäjän kanssa jälleen suolla. Mulle suot ovat jostain syystä erityisen rakkaita tuoksuineen ja siellä vallitsevan erikoisen taian vuoksi. Suolla olen iloja iloinnut ja suruja itkenyt, tippunut suolampeen huhtikuisen jään pettäessä jalkojen alta ja kuten edellisessä suopostauksessa

http://60luvunnahkahousut.com/2015/06/11/suopursu-kukkii/

kerroinkin että ”sekoan” aina suolla. Metsästäjä on jo tottunut minun sekoiluuni, loikin pitkin suota kuin hirvi, tälläkin kertaa ja ilman rihmankiertämää 😉 (mutta eihän niillä hirvilläkään mitään…) , pompin mättäillä kuin trampoliinilla niin että suon tuoksu leviää ympäriinsä tai makoilen siellä pää sammaleessa… Eli sekoan…

Viikon aikana oli tapahtunut paljon suolla. Suopursut olivat jo täydessä kukassa, niitä oli kaikkialla.

Ja suokukkia myös oli valtoimenaan.

Ja metsätähtiä.

Lakan kukat alkoivat jo lopetella kukintaansa.

Karpalo teki köynnöstä ja tupasvillat olivat saaneet vesikampauksen.

Keräsin taas vähän kuusenkerkkiä.

Katajankerkät olivat jo kasvaneet helpommin poimittavaksi.

Ja syksyllä niistä voi kerätä muutakin herkkua.

Mänty kukki entistä kirkkaammin.

Pieni ”vaivais” mäntykin esitteli kukkiaan.

Heinät levittelivät kukkiaan.

Jalkakylvyn jälkeen sitten uimaan. Vesikin tuntui jo lämpöisemmältä kun ilma oli viilea ja sateinen. Pääskyset kiertelivät ympärilläni uidessani, miten ihanaa!

Miksikö rakastan soita? Tuoksua en voi tässä välittää mutta joitakin kuvia suon taideteoksista. Pumpulia?

Minusta suolla on jotain erityistä taikaa ja siellä on suon keijukaisia, muitakin kuin minä 😀

Laitankin tähän muutaman kuvan jotka maalasin joitakin vuosia sitten.  Entä jos kaikki näkemäsi tupasvillat eivät olekkaan sitä miltä ne näyttävät? Akvarelli ja tussi.

Tanssia suolla

Tanssia niityllä

Tanssia lammella

Tanssijat tarvitsevat soitto-orkesterin. Onko tässä torvisoittokunta?

Minun uidessa ja loikkiessa suolla auton istuimelle oli ilmestynyt tällainen.

Ja illaksi saunaan tällainen.

❤

 

 

 

Suopursu kukkii

Varoitus, jatka omalla vastuulla! Sisältää nakuilua…

Olimme Metsästäjän kanssa kuusenkerkkä/hernekeppi/saunavasta-retkellä erämiesten kotametsällä.

Minun kerätessä kuusenkerkkiä, Metsästäjä vuoli pajukeppejä herneille ja teki minulle saunavastan. Kohta saa kuusenkerkkäsiirappia, nam ja pääsee koivuntuoksuiseen saunaan, nam! Käytän kerkkäsiirappia mm. jäätelön, puuron, lettujen ja rahkan seassa.Kerkkämetsän keskellä on pieni suo ja suolampi.Ensimmäiset suopursut olivat jo auenneet. Rakastan suota ja sen tuoksua. Se saa minut aina villiintymään. Tai sitten se on se huumaava suopursun tuoksu mutta jokin saa minut suolla(kin) sekoamaan. Juoksen, pompin ja makoilen siellä eikä minua meinaa saada pois sieltä. Ja kuinkas siinä sitten kävikään…

Vaatteet lensivät nurkkaan, eikun mättääseen.Ja sitten uimaan kylmään veteen. Pohjasta lähtee ihanat aromit.Ihanaa! Suo, kuokka ja nahkahousut!Ai niin, niitä kerkkiäkin piti kerätä.Yksi ainoa mänty kukki suolla kauniisti.Suokukat myös kukkivat.Ja mustikka.Ja lakka.Ja tupasvilla.Keräsin kuusenkerkkien sekaan vähän katajankerkkääkin. Se antaa siirapille hyvän katajaisen aromin.Vaivaiskoivukin vähän kurkottelee suosta.Metsässä on hiljaista.Suossa on jotain taikaa.

Kesän ensimmäinen vasta. Enkä keksinyt kumpi tuoksuu paremmalle, suopursu vai koivu?
Illalla oltiin taas kaksi kertaa saunassa.Saunan jälkeen tein vielä pannukakun karviaishillolla ja kermavaahdolla.Ja suopursu kukkii…ainakin ihan pian. Laulussa sanottiin ettei se löydä poimijaa. Olen eri mieltä… 🙂

Näistä sitten siirappia. Lähdevettä , kuusenkerkkiä (seassa hyppysellinen katajankerkkiä ja männynkukkia),  pari luomusitruunaa (antaa siirapille vähän raikkautta).

ja luomu-kookossokeria Ekolosta.

Netistä löytyy aika monenlaisia ohjeita ainesten määrän suhteen. Minä käytän suunnilleen tällaista.

1,5 l kuusenkerkkiä, 2 l vettä, 4 dl sokeria, luomusitruunan mehun ja raastetun kuoren lisään kun siirappi on valmista. Toiset ohjeet kehoittavat myös liottamaan kerkkiä yön yli ja toiset taas eivät. Viime vuonna liotin ja tällä kertaa en. Meinasin tehdä myös kuusenkerkkä/koivujuomaa. Sitä en olekkaan ennen kokeillut.

❤