Uintiretki saareen

Vietin viime viikolla viimeistä lomapäivää Päijänteellä meloen ja kävin uimassa Vähä-Urtin saaressa josta olen joskus aiemminkin kertonut. Siitä voit halutessasi lukea täältä:

https://60luvunnahkahousut.com/2015/06/18/saareen-haluan/

Toisesta saaresta, Vähä-Porosta voit lukea täältä:

https://60luvunnahkahousut.com/2015/10/21/syksyn-viimeiset-aallot/

Olenko muuten esitellyt kärryt joilla työnnän kajakkini parkkipaikalta tien toiselle puolelle rantaan? No tässä ne kärryt ovat, ne on oikeat vanhanaikaiset maitokärryt 🙂

Viime viikolla oli niin ihanan lämmintä ja olin ostanut keväällä uudet bikinitkin joita oli mukava lähteä uittamaan.

Joskus on vähän hankalaa rantautua kajakilla jos on ranta on kovin kivikkoinen tai vedenpinta korkealla kuten nyt oli.

Mulla on siellä ”oma” paikka jossa otan aurinkoa ja evästelen.

Tällä kertaa mulla oli ihan kevyet uintieväät mukana. Sitruunalla maustettua luomu aloe-verajuomaa, hedelmiä ja luomuinen spiruliinasitruuna-välipalapatonki.

”Jääkaappikylmänä” Aloe-verajuoma on niin virkistävä janojuoma ja siinä on runsaasti Aloe-veran hedelmälihaa mukana.

Ja aurinkorasvat mukana, tietty 🙂

Ennen uintia tietenkin kävin kivillä hyppimässä, se on niin ihanaa 🙂

Saaressa kasvaa paljon kieloja.

Tätä kukkaa en tunnista. Tiedätkö sinä mikä se on?

Kivissä kasvaa kauniita ”jäkäläruusuja”

Pikkuruiset höyhenet rannalla kertovat että sorsan poikaset ovat lähteneet pesästään. Mikä seikkailu niitä odottaakaan 🙂

Kivillä hyppimisen jälkeen olikin jo niin hiki että uinti viileässä vedessä virkisti mukavasti ja sitten olikin ihanaa vain loikoilla kivellä, kuunnella lokkeja ja tuijotella taivaita.

Tuolla näkyy pieni lokkien pesimäluoto.

Kotimatkalla huomasin kuinka aallot kuljettivat siitepölyä pitkinä uomina. Ne näyttivät ihan linnunradalta tummalla yötaivaalla.

Saarella kasvaa myös paljon pihlajia jotka olivat juuri kukassaan. Joskus kauan sitten joku on sanonut mulle että jos olisin puu niin hänen mielestään olisin pihlaja. Kysyinkin miksi juuri pihlaja. Hän vastasi että se on puu joka on samalla niin herkkä (kukkiessaan) ja myös niin vahva (marja-aikaan).

Ja arvatkaapa mikä puu minä olen puuhoroskoopissa? Aivan oikein, pihlaja 🙂 Ja aika jännää mutta  moni asia pitää siinä paikkansa. Täältä löydät puuhoroskoopin:

http://raijae.mbnet.fi/linkit/puuhoroskooppi.html

http://www.varjojenkirja.com/druidit.html

Jos sinä olisit puu, mikä puu olisit? Onko puuhoroskooppi sinulle tuttu? Muistuttaako puuhoroskoopin puu sinua?

❤

 

Syksyn viimeiset aallot

Nyt on syksyn viimeisten aaltojen aika ja rakas vanha kajakkini lähtee pian maalaiskotiin talviteloille.

Niin se vain kesä meni, välillä tyyntä ja välillä myrskyä ja aallot veivät minut monta kertaa nauttimaan kauniin Päijänteen maisemia.

Kevään ensimmäisistä aalloista voit lukea täältä:

http://60luvunnahkahousut.com/2015/05/08/kevaan-ensimmaiset-aallot/

Pikkuruinen matkaseuralaiseni oli takertunut kovasti kiinni kajakkiini ja päätti ilmeisesti nukkua siinä talviunet.

Vähä-Urtin saari eli ”mun” nakusaari 😉 No, taidan jättää tuon kertomatta mutta täältä voit lukea yhden retken Vähä-Urtin saarelle:

http://60luvunnahkahousut.com/2015/06/18/saareen-haluan/

Iso-Poron saari

Minä meloin Vähä-Poron saarelle joka on noin tunnin melontamatkan päässä kotirannastani. Olen yöpynyt saaressa joitakin kertoja. Saaressa on pikkuiruinen hiekkarantakin. Tällä kertaa en kuitenkaan enää uinut.

Saaren keskiosassa kohoaa kallio josta on kaunis näköala järvelle.

Poronjäkälä kasvaa valkoisena mattona kalliolla.

Ruskakin oli saapunut saareen.

Saaren itäpuolella on pieni silokallio joka lohduttaa hieman minun ainaista meri-ikävää ja merien silokallioita ❤

Näkymä etelään.

Näkymä pohjoiseen.

Suomuorakkaita kasvoi paljon. Ne on ihan syötäviä mutta tähän aikaan vuodesta ne ovat jo aika vanhoja ja karvaan makuisia. Nuoret suomuorakkaat ovat mietoja ja syötäviä ilman esikäsittelyäkin.

Näetkö sinä saman biisonisonnin kuin minä?

Äkkiä katsomaan biisonisonnia lähempää ja niinhän siinä kävi että kaatua lensin pyllylleni, auts! Jäkäläpeitto liukui märän kallion päällä ja siitähän se sitten lähti. Onneksi olin kaukana rantakalliosta enkä liukunut järveen.

Ja höh, eihän se mikään biisonisonni ollutkaan. Sillä kasvaa sarvi otsasta, sehän onkin Yksisarvinen!

Joku oli laittanut telkälle pesän ja oviaukon pienistä untuvista päätellen siellä on kesällä asunut telkkäperhe.

Ja joku muukin on nautiskellut olostaan saaressa. Puuhun oli ilmestynyt keinu. tai kenties sänky kun keinuksi se oli niin leveä ellei se ollut sitten parikeinu. Oli mikä oli mutta arvaatte varmaan mitä minä sitten tein 🙂

Eihän nautiskelut vielä siihen loppuneet. Coffee-time 🙂

Rannan silokiville oli vielä mukava pistää maate, tuijottaa taivasta ja kuunnella aaltoja sekä haavan lehtien helinää.

❤